palvelut
Ripatin koskikunnostus - kokemuksia ensimmäisestä koskikunnostuksesta
PDF Tulosta Sähköposti

Kuvia artikkelin lopussa

Luonnontilaisilta vesistöiltä kertynyttä lohikalojen elinympäristötietouttamme on hyödynnetty mm. Ripatinkosken kunnostustoimissa vuonna 2003. Vesialueen omistaja palkkasi Jarmo Pautamon työmaan valvojaksi vastuunaan kunnostuksen biologinen ja visuaalinen toteutus yhdessä koneurakoitsijoiden kanssa. Kunnostuksen tavoitteeksi oli asetettu taimenen vaelluspoikastuotannon elvyttäminen ja aikuisten kalojen kalastusolosuhteiden parantaminen. Etelä-Savon ympäristökeskus oli tehnyt aluetta koskevat peruskartoitukset ja -tutkimukset ja Keski-Suomen ympäristökeskus puolestaan laati varsinaisen kunnostussuunnitelman.

Kunnostus aloitettiin tammikuun lopulla, jolloin joen virtaama oli 10 m3/s. Työn valmistuessa huhtikuussa virtaama oli 14 m3/s. Joen virtaaman vaihteluväli on 10 -100 m3/s ja keskivirtaama noin 25 m3/s. Koskialueen virtaamien ja vedenpinnan suuret muutokset otettiin huomioon rantojen kiveämisessä. Uutta kivimateriaalia Ripatin koskialueelle tuotiin lähes 4 600 m3.

Pautamon kertomaa Ripatin koskikunnostuksesta: ”Valvojana näki kuinka vaativasta ja kokonaisvaltaisesta toimenpiteestä virta-alueen ennallistamisessa on kyse. Työn aikana oli tarpeen kaikki se tutkimuksen ja käytännön työn kautta saamani elinympäristötieto, jonka kautta minulle on syntynyt näkemys luonnonvesistä ja niiden muodostumisesta. Ripatilla tavoiteltiin luonnonmukaisia pohjanmuotoja. Niiden rakentamista edesauttoi myös kokemukseni tierakentamisesta, jossa luodaan rakentamalla vastaavasti kestäviä pohjaratkaisuja. Joenpohjan rakenne oli lisäksi muutenkin Ripatila ongelmallinen, koska se oli kalliopohjan ulkopuolella pehmeää savea tai turvetta, minkä päällä oli kuorimainen, noin 20 sentin paksuinen tiivis sorapatja (osa liettynyttä). Tällaisen pohjan kyky kantaa raskaita työkoneita oli luonnollisesti hyvin rajoittunut. Pinnan rikkoontuessa oli vaarana koneiden uppoaminen saveen. Lähtökohdat olivat siis kaikkiaan aika haasteellisia tälle kunnostustyölle.

Kunnostus onnistui vesityksen osalta 100 %:sti

Kunnostuksen pohjaksi oli laadittu valmis kunnostussuunnitelma, mutta monessa kohdin suunnitelmaa jouduttiin soveltamaan käytännön eri ongelmien ja biologisten mahdottomuuksien vuoksi. Kunnostustyömaan valmistelevien toimien keskeinen merkitys kävi työn aikana selkeästi ilmi sekä itse virta-aluetta koskevan suunnitelman että etenkin työnaikaisten kiviainestoimituksien kohdalla. Itse työn aikana oli tehtävä tilanteenmukainen valinta eri toteuttamismahdollisuuksien välillä mahdollisimman onnistuneen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Kunnostusten jälkeen olen käynyt koskella vuosittain 1-2 kertaa katsomassa koskialueen muuntumista virran vaikutuksesta. Lokakuussa on suoritettu jo perinteeksi muodostunut kutukalojen kartoitus valojen avulla yhdessä UPM:n edustajan kanssa. Kunnostuksesta voidaan tässä vaiheessa sanoa, että vesityksen järjestämisen osalta kunnostus on 100 %:sti onnistunut. Sekä kaikki vanhat että kunnostuksen aikana rakennetut uudet alueet vesittyvät kaikilla vedenkorkeuksilla. Pohjan liettymisongelmat ovat myös hävinneet kokonaan ja luoneet näin paremmat edellytykset pohjaeliöstön kehittymiselle. Pohjan rännimäisyyden muuttamisella porrasteiseksi ja kivien uudelleen järjestelyillä saatiin lisättyä aikuisten kalojen asentopaikkojen määrää ja samalla rakennettua mielenkiintoisia kalastuspaikkoja kalastajille. Pystyimme vaikuttamaan vaelluspoikastuotantoon tässä kunnostuksessa jo todistetun myönteisesti: vuoden 2009 syksyllä tehdyt sähkökoekalastukset paljastivat vakiokoealueilta vuoden 2005 poikasistutusten aikaisiin tuloksiin verrattuna samansuuruisia poikastiheyksiä. Koska vesistössä ei enää tapahdu mäti-istutuksien lisäksi muuta istutustoimintaa, ovat kaikki sähkökoekalastuksissa saaliiksi saadut yksilöt nykyisin elämänsä alkutaipaleen koskessa selvinneitä luonnonkudusta tai mäti-istutuksista peräisin olevia yksilöitä. Koskialueelle jäi silti edelleen parantamisen varaa oikeanlaisten poikaselinympäristöjen luomisessa.”

Ripatin koskikunnostuksen jälkeen on kehitetty uusia virtavesien ennallistamistoimiin liittyviä teknisiä innovaatioita. Samaan aikaan on julkaistu myös uutta tutkimustietoa poikasten elinympäristövaatimuksista. Pystymme Apajaxissa hyödyntämään viimeisintä tutkimustietämystä ja uusia tekniikoita yhteistyössä Kuopion Teho-Louhinta Oy:n kanssa nykyistä jokirakentamista vaelluskalojen parhaaksi edelleen kehittäen.

Kunnostuskuvia

Kuva 1. Ripatinkosken alue on vajaa 200 vuotta vanha jokiuoma eli hyvin nuori, entinen suo-oja. Se kaivettiin ihmisen toimesta ja sitä pitkin johdettiin aikaisemmin Päijänteeseen laskeneet vedet suoraan Kymijokeen. Kanavamaisuudestaan huolimatta joesta on onnistuttu rakentamaan urheilukalastajien arvostama taimenen kalastuskohde.
kk1
Kuva 2. Suuret kivet estivät pohjan virtaukset monin paikoin kokonaan, minkä seurauksena laajoilla alueilla oli kiinteää ainetta sakkautunut pohjaan. Liettymät olivat selkeästi tukahduttaneet pohjaeliöstön elämää. Jokipoikasille soveltuvien suojapaikkojen puute oli selkeä.
kk2
Kuva 3. Kivien uudelleen sijoittelulla ja vanhojen kivien vaihdolla pienimpiin saatiin jokipoikasille mielekkäämmät elinympäristöt. Sekä vanhat että kunnostuksen aikana rakennetut uudet alueet vesittyvät nykyisin kaikilla vedenkorkeuksilla. Pohjan liettymisongelmat ovat myös hävinneet kokonaan mahdollistaen paremmat edellytykset pohjaeliöstön kehittymiselle.Kuvapari 2. ja 3. esittää samaa kohdetta samasta suunnasta tilanteessa ennen kunnostusta sekä kunnostustöiden aikana.
kk3
Kuva 4. Koko kunnostettavalle jokiosuudelle rakennettiin eri-ikäisille taimenen jokipoikasille sopivia elinympäristöjä mahdollisuuksien mukaan. Aikuisille kaloille tuli porrastuksien ansiosta runsaasti hyviä asentopaikkoja, ja kalastajille mielenkiintoisia kalastuspaikkoja.
kk4