palvelut
Joki-inventointi
PDF Tulosta Sähköposti

Kuvia artikkelin lopussa

Lohikalojen poikasvaiheen elinympäristön tärkeimpiä ominaisuuksia ovat pohjan rakenne (kivikoko ja pohjan huokoisuus) sekä virtausolosuhteet. Joki-inventoinnilla tarkoitetaan jokialueen soveltuvuuden arviointia jokipoikasten kannalta. Inventointi voidaan tehdä monilla eri kriteereillä - yksinkertaisin ja nopein tapa on jokialueiden luokittelu pelkästään virrannopeuden mukaan. Virrannopeuksien perusteella voidaankin jo tehdä karkea arvio jokialueen vaelluspoikastuotannon edellytyksistä.

Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että virtausolosuhteet ovat vain yksi osatekijä vaelluskalojen poikasten elinympäristökokonaisuudessa. Vaelluspoikastuotannon kannalta jokipohjan rakenteella on keskeinen merkitys. Tuhansien jokikilometrien kokemuksemme pohjan rakenteesta kattaa laajan kirjon erilaisia pohjia - sileistä kalliopohjista lohkareisiin ja puhtaista hiekkapohjista erikokoisiin kivikkopohjiin. Joki-inventoinnin yhdistäminen samoilla alueilla tekemiimme sähkökoekalastuksiin on paljastanut erilaisten pohjatyyppien merkityksen erikokoisille poikasille varsinkin ravinnonhankinnan ja suojapaikkojen tarjonnan kannalta. Vuodenajoilla on myös keskeinen merkitys saatujen koekalastustulosten edustavuuteen. Poikastiheyksiltään hyvätkin elinympäristöt tyhjenevät syksyllä kalojen hakeuduttua niille suojaisempiin talvihabitaatteihin.

Luonnontilaisten jokikokonaisuuksien geologinen muotoutuminen on määrittänyt myös nykyisten lohikalakantojen sopeutuvan kehittymisen omiin elinympäristöihinsä. Olemme saaneet parhaan käsityksen poikasyhteisöjen rakentumisesta luontaisesti lisääntyvien lohi- ja taimenkantojen parissa varsinkin Teno-, Näätämö- ja Tuulomajokien vesistöalueilla. Ollessamme asiantuntijoina Tuuloman lohenpalauttamisprojekteissa 2000-luvun vaihteessa teimme paljon kenttätyötä yhdessä venäläisten tutkijoiden kanssa. Tuolloiset keskustelut ja yhdessä konkreettisesti läpikäydyt jokikilometrit kirkastivat osaltaan suuresti ymmärrystämme monentyyppisten jokipohjien merkityksestä jokipoikasten elinkierrossa. Inventoimme hankkeen aikana kaikkiaan 1000 hehtaaria lohen poikasvaiheille soveliasta elinympäristöä, jonka arvioitiin pystyvän noin 300-600 vaelluspoikasen tuotantoon hehtaaria kohti. Tuulomajoen pohjoisissa oloissa lohenpoikanen viettää joessa 3-5 vuotta ennen vaelluspoikasvaiheen saavuttamista.

Luonnontilaisten vesistökokonaisuuksien tarjoama malli on mielestämme siirrettävissä myös ihmisen voimakkaasti muuttamien vesistöjen ennallistamistarkoituksiin. Uskomme Apajaxissa vakaasti, että luonnontilaisten lohikalakantojen elinympäristöjä koskeva ymmärrys ja laaja-alainen kokemus ovat suoranainen edellytys kalataloudellisissa kunnostuksissa onnistumiselle ja vaelluspoikastuotannon mahdollistumiselle yleisemminkin maassamme.

Kuva 1. Kun joen pohjanrakenne on otollinen, voi lohen suuria jokipoikasia löytyä toista sataa yksilöäkin aarilta. Kuvassa Tenon sivujoen yhden sähkökoekalastuskerran saalista.
jk1
Kuva 2. Kuvassa Maskejoen toiseksi alin putous Tenojoen vesistössä. Vaikka kosken putouskorkeus on noin 8 metriä vain 30 metrin matkalla, ei putous ole lohelle totaalinen nousueste. Putouksen yläpuolelta löytyi sähkökalastuksella lohenpoikasia, mikä oli selkeä todiste lohen noususta kuvan putouksen yli. Vasta seuraava putous osoittautui lohen nousun lopulliseksi esteeksi.
jk2
Kuva 3. Jokialueiden inventointi antaa sähkökoekalastukseen yhdistettynä varsin luotettavaa tietoa vesistön poikastuotantokyvystä. Kesällä 2009 Apajax sähkökoekalastamassa Nuorttijoen entisillä lohen lisääntymisalueilla, joita taimen on nyt alkanut hyödyntää.
jk3
Kuva 4. Jokipoikasia uhkaavat monet eri pedot mätimunan kuoriutumisesta vaelluspoikasikään asti. Pohjan koostumus on jokipoikasille yksi merkittävimpiä suojanantajia petoja vastaan. Kuvassa olevan mateen lisäksi lohikalojen jokipoikasia käyttävät ravintonaan myös muut petokalat sekä mm. koskikarat, koskelot, minkit ja saukot.
jk4